Dawn of the Dead (1978)

”When there´s no room in hell, the dead will walk the earth”. Macumba voodoossa käytetään tätä sanomaa ja sama lausahdus on Dawn of the Dead -leffan kannessa. Eli kyseessä on Trilogy of the Dead -trilogian toinen osa ja kyllä, käytän samaa kansikuvaa. Leffat kun ovat samassa paketissa. Tämähän on näistä elokuvista kehutuin sanoman ja tarinan kautta. Todellinen helmi kauhuelokuvien joukossa. En ehkä itse ole aivan samaa mieltä. Kyseessä on todellakin mestariteos ja paremmalla tuotannolla elokuvan taso on korkeampi kuin Night of the Living Dead. Tämä kokoelma sisältää George A Romeron ja Dario Argenton versiot elokuvasta, mutta arvostelen nyt vain Romeron version. Mitä tarkalleen muistan (koska Argenton version katsomisesta on pitkä aika), Argeton versio on paljon raaempi kuin Romeron ja yhteiskunnallinen sanoma on jätetty pois.

Kuten sanoin, elokuvan budjetti oli paljon suurempi kuin edellisessä. Näyttelijät olivat tällä kertaa oikeasti näyttelijöitä. Muutenkin koko konsepti oli paljon paremmin aseteltu. Romero kehittää eläville kuoleilleen edellisen elämän muistit ja aistit. Kaikki mitä ne tekivät edellisessä elämässä, heräävät uudelleen henkiin elävissä kuolleissa. Tarina etenee hitaasti, mutta varmasti. Uusia yllätyksiä odottaa jatkuvalla syötöllä ja lopussa kaikki räjähtää käsille. Elokuvan sanomaa voi edelleen verrata nykypäivään. Rahalla saa ja hevosella pääsee, kaikkea on pakko saada, hinnasta millä hyvänsä.

Elokuva sijoittuu samaan aikaan kuin Night of the Living Dead. Kuolleet riehuvat kaduilla ja ihmiset yrittävät paeta epidemiaa. Stephen (David Emge) ja Francine (Gaylen Ross) päättävät paeta helikopterilla pois Philadelphiasta, joissa epidemia on pahimmillaan. Roger (Scott H. Reiniger) on suorittamassa iskujoukkojen ratsiaan kerrostalossa, jonka kellareihin on kerätty kuolleita perheenjäseniä. Nämä tietenkin heräävät henkiin ja aloittavat suuren sekasorron kerrostalossa. Myräkän aikana Roger ystävystyy Peteriin (Ken Foree) ja päättävät yhdessä unohtaa koko sekasorron ja paeta. Roger vie Peterin ystävänsä Stephen luokse ja nelikko pakenee onnistuneesti Philadelphiasta helikopterilla. Lennettyään tarpeeksi, nelikko löytää hylätyn kauppakeskuksen, joka kuhisee eläviä kuolleita. Yhdessä he päättävät asettua aloilleen kauppakeskukseen. Elävät kuolleet ja moottoripyöräjengit tuottavat kumminkin nelikolle ongelmia ja heidän on pakko taistella henkiinjäämisestä.

Juoni oli kehittyneenpi ja elokuvan gore oli tasokkaampaa kuin ensimmäisessä. Vaikka vaaleanpunainen veri näyttinkin hieman naurettavalta, siitä silti oli saatu jotain iljettävää irti. Koko konsepti toimii. Yhteiskunnallinen sanoma ei häiritse liikaa ja pistää miettimään, mihin me kaikkea tätä roinaa tarvitaan. Muutaman vuoden päästä kumminkin unohdamme, mitä olemme ostaneet ja menemme ostamaan jotain uutta sen tilalle. Elokuvasta löytyy paljon muitakin teemoja, esim. varallisuuden tuoma tyhjyys, parisuhteeseen kyllästyminen, ihmisen sota ihmistä vastaan kriisin aikana, omat reviirit ja täydellinen omistuksen halu. Näistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon ihmisen psykologiaan liittyvää asiaa, mutta jätän sen mielummin pohdittavaksi katsojille..

Elokuvasta löytyi paljon hauskoja asioita, jotka synnyttivät naurunpyrähdyksiä. Kauhuelokuvan ei kuuluisi koskaan olla hauska, mutta arvostelen elokuvan kumminkin vuonna 2010, eli n. 30 vuotta myöhemmin elokuvan ilmestymisestä. Kumminkin kunnioitan näitä pieniä kohtauksia, joita elokuva on tulvillaan. Niinkuin sanoin aikaisemmin, veri on vaaleanpunaista. Jätkät pelaavat ikivanhaa Star Trekiä pelihallissa. Yksittäisiltä kuolleilta puuttuu meikit ja näyttävät aivan tavallisilta ohikulkijoilta. Tom Savinin cameo. Monty Python and Holy Grail -elokuvan alkumusiikki soi todella jännittävässä kohtauksessa. Nämä ovat joitakin kohtauksia, jolloin meinasin tipahtaa sohvalta. Kaiken tuon apokalyptisen teeman kynnyksellä tulee tällaisia kohtauksia. Mutta silti, nämä kohtaukset eivät pilanneet elokuvaa, vaan tuovat sille oman arvonsa.

No mitäpä tässä sanoisi. Paljon gore kohtauksia, tarina erittäin hyvä, näyttelijät hoitavat hommansa uskottavasti ja rikkauden kautta tuoma turmio ovat todella upeasti esitelty tässä elokuvassa. Klassikko elokuva ja erittäin hyvä jatko-osa ensimmäiselle elokuvalle. Ehkä silti pidän ensimmäistä elokuvaa parempana. Mustavalkoisuus ja tiivis tunnelma pienessä talossa tuntuu pelottavammalta kuin iso kauppakeskus. Silti elokuvan sanoma on oikeassa. Tarvitsemme aina kaikenlaista kulutustavaraa, jolla myöhemmin emme tee mitään.

Arvosana:****½