Day of the Dead (1985)

Sitten seuraakin George A Romeron Trilogy of the Dead:n viimeinen osa. Kyseessä onkin koko trilogian heikoin lenkki. Tarina ei ole yhtä tiivis kuin edellisessä Dawn of the Dead -elokuvassa ja yhteiskuntakriittinen sanoma ei tule esille yhtä selvästi. Mutta silti elokuvasta löytyy hyviä kohtauksia ja se onkin edellisistä osista väkivaltaisin.

Tälläkin kertaa huomaa elokuvabudjetin olevan korkealla. Näyttelijät ovat loistavia, vaikka löysinkin muutaman ärsyttävän hahmon, se ei silti latistanut elokuvan tunnelmaa. Maskeerauksista ja efekteistä elokuva saakin parhaimmat kehut. Elävät kuolleet eivät enää ole vain valkoisella puuterilla täytettyjä pahvilaatikoita, vaan näiden olioiden ulkonäköön on todellakin panostettu. Kaikki maskeeraukset näyttävät iljettäviltä, samoin kohtaukset, joissa nämä olennot pääsevät todellakin vauhtiin. Elävät kuolleet kehittyvät tässä elokuvassa entistä enemmän ihmisten suuntaan. Tällä kertaa nämä olennot ovat kehittäneet itselleen vaistot ja oppivat asioita, mikä tekee olennoista entistäkin pelottavampia.

Tarina lähtee liikkeelle ehkä ihmiskunnan viimeisistä selviytyneistä. Tämä pieni ryhmä, joka koostuu armeijan erikoisjoukoista ja tutkijoista, on sijoittunut Floridassa sijaitsevaan bunkkeriin, joka tarjoaa täydellisen suojan. Mutta todellinen uhka ei ole maan päällä riehuvan kuolleet, vaan ryhmän sisällä on paljon vastakkaisuuksia. Erikoisjoukot haluavat tappaa kaiken, mitä maan päällä laahustaa ja tutkijat yrittävät ostaa lisää aikaa, jotta saisivat selville, miten tämän kaiken saisi lopetettua. Näiden molempien ryhmien välillä on Sarah (Lori Cardille), joka yrittää pitää ryhmän kasassa. Erikoisjoukkojen johtaja Kapteeni Rhodes (Joseph Pilato) ei voi sietää tutkijoiden Ted Fisherin (John Amplas) ja Loganin (Richard Liberty) kokeita, joista ei puhuta. Rhodes yhdessä ainoiden henkiinjääneiden sotilaidensa kanssa saavat selville, mitä tutkijat ovat oikeasti tutkineet, mikä johtaa julmiin seurauksiin. Sarahin on nyt pakko keksiä keino päästä heistä kaikista eroon ystäviensä John (Terry Alexander) ja William McDermottin (Jarlath Conroy) kanssa.

Juoni pysyy otteessaan ja turhanpäiväisiä klisétä saa todellakin etsiä. Ehkä nykypäivänä tiettyjä kohtauksia voisi sanoa kliséiksi, mutta pitää muistaa mistä kaikki on saanut alkunsa. Ihminen ihmiselle on todellakin peto. Jos yhteistyö ei toimi, ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan, vaikka ulkopuolella vaanisi vaarallisempi tapaus. Tämä on erinomaisesti otettu esille elokuvassa, vaikka se ei olekaan yhtä selvä kuin edellisessä osassa. Efektit ovat todella upeita, myös tämänpäivän mittakaavassa. Mielestäni nukeista saadaan tehtyä paljon ällöttävämmän näköisiä kuin tietokone animaatioilla. Elokuvassa ei muutenkaan näy trikkikuvia, jotka tuohon aikaan oli todella yleisiä. Kaikki kiitos Herra Tom Savinille, efektimestarille. Kaikki raakuudet ja muut ovat todella upeita ja mielikuvituksellisia. Myös näyttelijä Joseph Pilato saa erikoismaininnan. Yksi parhaimpia kusipää pahiksia elokuvissa. Hän vetää täydellisen roolin ja tätä hahmoa voi vaan ihailla. Harvemmin kukaan huutaa olioille, jotka repivät vatsan auki, ”Tukehtukaa niihin!!”.

Elokuvassa oli myös muutamia huvittavia kohtauksia. Harvemmin näen henkilön lausumassa pyhät sanat ja juo sen jälkeen pontikkaa. Kuulostaa enemmän jumalanpilkalta kuin rukoilulta. Elokuvasta löytyy myös viittauksia edellisiin elokuviin, joka tuo oman pikku lisänsä. Tunnelma on kohdallaa. Yksinäinen nainen keskellä puutteellisiä miehiä. Koko aihe on raadollinen ja ahdistava, vaikka elokuvassa ei edes yritetä raiskata Sarahia. Tämä on taattua 80-luvun kauhua, joka on tasokkaampi kuin moni muu samalta aikakaudelta. Lopun kannibalismi kohtaus ei ole heikkohermoisille, koska juuri tässä elokuvassa mennään melko pitkälle. Näitä kohtauksia saa todellakin ihmetellä, kuinka ne on tehty. Todella upeita ja vastenmielisiä.

Kyllä, tämä on klassikko, kuten muut elokuvasarjan osat. Ei mikään mahtavan mullistava lopetus (vaikka Romero jatkoikin elokuvien sarjaa 2000-luvulla), mutta silti erinomainen elokuva. Kaikki elokuvassa toimii, mutta se silti jää edellisten osien varjoon. Tämä pitää silti katsoa, jos on edellisetkin katsonut.

Arvosana:****