Dagon (2001)

”Ia! Ia! Cthulhu fhtagn! Long live Esoterica Orde De Dagon!” Voi että, kuinka paljon rakastan H.P Lovecraftin novelleja. Lyhyitä ja ytimekkäitä, jotka pursuavat pelkkää synkkyyttä. Ei ehkä yhtä taiteellista kuin Edgar Allan Poella, mutta rankempia. Elokuvateollisuudessa pitäisi enemmän tehdä elokuvia Lovecraftin pohjalta. Ikävä kyllä vain B-luokan elokuvien tekijät tekevät Lovecraftin novelleista elokuvia.

Elokuvabudjetti on todella alhainen ja sen näkee erityisesti efekteissä. Tietokone animaatiot ovat todella rumia ja osa näyttelijöistä ylinäyttelee pahasti. Mutta onneksi näillä on vain pieni osuus elokuvan kanssa. Tarina ei seuraa oikeastaan tippaakaan Lovecraftin novellia Dagon, mutta tärkeimmät osuudet on otettu elokuvaan ja käytetty erittäin hyvin.

Paul Marsh (Ezra Godden) on nörttimäinen nössö, joka on tienannut suunnattoman omaisuuden pörssikaupoissa. Hän on lähtenyt veneilemään yhdessä tyttöystävänsä Bárbaran (Raquel Meroño) ja matkan järjestäjien Howardin (Brendan Price) ja vaimonsa Vickin (Birgit Bofarull) kanssa. Vene reissu jää lyhyeksi nousevan myrskyn vuoksi ja vene ajautuu karille. Vicki jää jumiin veneen pohjalle, joten Paulin ja Bárbaran on haettava apua lähistöllä olevasta Imbocan kylästä Howardin jäädessä Vickin turvaksi. Paul ja Bárbara saapuvat turvallisesti maihin, mutta saavatkin kokea, ettei kaikki ole kunnossa kylässä ja sen asukeissa.

Juoni lähtee samantien käyntiin ja pitää otteessaan loppuun asti. Katsoja haluaa tosissaan nähdä, miten lopussa tapahtuu. Jos on lukenut Lovecraftin kirjallisuutta, lopun voikin jo arvata. Mutta tämä ei latista tunnelmaa, joka on elokuvassa erinomainen. Samoin kaikennäköiset kliséet on muokattu tuoreiksi ja osittain jopa hauskaksi. Paul on todella hyvä nössönä pääsankarina, joka yrittää parhaansa mukaan toimia. Kyläläiset ovat kuin zombeja (kyllä, nyt käytän tätä sanaa) Romeron elokuvista, mutta toimivat kuten Lovecraftin novelleissa, vainoharhaisesti ja ahdistavasti. Ja koko komeus tiivistyy loppua kohden jännittäväksi, vaikka kyseessä onkin B-luokan elokuva. Mutta kyllä sitä kultaakin voi löytää suon pohjalta.

Elokuva on erittäin hyvä verrattavissa budjettiin. Tämä todistaa, että ohjaaja Stuart Gordon osaa tehdä elokuvia Lovecraftista. Tylsiä kohtauksia elokuvassa ei ole ja vaikka kansikuva näyttääkin typerältä, löytyy elokuvasta silti muutamia inhoittavia kohtauksia. Ezra Godden on oikea valinta Paulin rooliin ja häntä on mukava katsella, eritoten nörttimäisyyden takia. Mies ei jaksa edes potkaista ovea hajalle, mikä todistaa, että kliséet voivat olla myös vitsejä. Tässä elokuvassa se on harvinaisen onnistunut. Nautin ja suosittelen todellakin, jos olet Lovecraft fani.

Arvosana:****½